·| Etusivu |· ·| Yhdistys |· ·| Retket |· ·| Tapahtumat |· ·| Liity |· ·| Linkit |·
25.5. - 27.5. 2007 PYÖRÄRETKI LÄNSIRANNIKOLLE

Säkylän linja-autosemalla perjantaiaamuna kello 9, neljätoista iloista, innostunutta Huovinretkeläistä kohtasivat. Joukossa oli tuttuja henkilöitä aiemmilta pyöräretkiltä, myös uusia tuttavuuksia oli retkelle lähdössä. Polkupyörät, laukut, matkalaiset autoihin pakattiin ja ensimmäinen etappi Laitilaan matkustettiin. Siellä kahvit joimme, "pissalla" täytyi käydä, varmuuden vuoksi, omaa tulevaa hyvinvointia ajatellen.

Nyt pyöränselkään, matkanvetäjät ottivat ryhmänsä ja perämies paikkansa. EI KUN MENOKSI!

Vakka-Suomen lakeudet kutsuivat meitä. Kuitenkin jo Kalannissa mehumukin, karkkitarjoilun lomassa koko ryhmä ihmetteli "Miten niin lakeudet". Uudenkaupunkin satamaan pyöräilimme päiväkahville. Katselimme kaupunkia ja jatkoimme matkaa. Pikkusade ei meitä haitannut.

Tällä pyöräretkellä kuulo-, näkö-, haju- ja tuntoaistimme olivat herkimmillään. Kuule! "kuinka heleästi tuo Leivo laulaa", "oliko tuo ääni kahlaajalintu Taivaanvuohén"? Kuultiin sitä onnittelulaulukin nimipäiväsankarille - ukkosen kolahdukset "Kuulemma" Käki kukkui joka päivä, itse havahduin siihen vasta sunnuntaina. Saaristotietä Pyhämaahan Majatalo Lepuuttajaan saavuttiin, jossa yö vietettiin. Yhteisellä ilta-aterialla uusia perunoita lisukkeineen popsittiin ja sitten olikin täysinäisen vatsan viereen hyvä kellahtaa ja silmät ummistaa.



LAUANTAI 26.5. Aamutoimet askarreltiin, pyörälaukut asennettiin, pienellä polkaisulla Pyhämaan Uhrikirkkoon kello 9 asetuttiin. Kirkkoherra leppoisasti "Reinot" jalassa, meille kirkon pitkää historiaa selvitti. Jokainen seinämaalaus kosketti. Kätemme vielä ristimme ja oman lahjamme annoimme. Aivan vieressä on Pyhämaan uudempi kirkko, jonne myös muhkealla avaimella ovi avattiin. Sen pyhää kaunista hiljaisuutta pääsimme koskettamaan. Tämän jälkeen, meidän jokaisen oli hyvä lähteä uuteen päivään pyöräilemään.

Pikkuteitä poljimme Pyhärannan kautta Santtioon. Siellä pysähdyttiin, eväitä syötiin, venyteltiin, uudelle etapille valmistauduttiin, komennolla kypärät päähän! Koetti sitä kypärää "joku" väen väkisin, puristuksesta huolimatta väärinpäin sovittaa. Kun tarpeeksi monta kommenttia ja naurunpyrskähdystä ilmoille kajahti, niin menihän se kypärä oikein päin.



Kyläkauppaan poikettiin, jäätelöt syötiin ja Rauman näkö- vesitornille saavuttiin. Kaffeen paikka!
Matka jatkui Vanhaan Raumaan. Mukulakivetys tuntui pyörän renkaiden alla ja kapeat sokkeloiset kadut vaativat taitoa jokaiselta pyöräilijältä. Nyplääjäpatsaskin muistutti meitä taidoistaan.

Pyörän matkamittari näytti jo reippaasti yli 140km kun saavuimme Pohjoisen Merenrantatilalle. Aurinko helli meitä, sauna kutsui. Pikkuinen neljälle henkilölle mitoitettu sauna otti nyt syliinsä yhtaikaa 10 naista. "Pikkujakkaralla" istuva viskoi vettä kiukaalle ja sen mustat kivet meille urkuina soivat. Löyly hieroi jokaisen hartioita, merivesi vilvoitti hänet ken uimaan tarkeni. Ei voi tämän jälkeen janojuoma paremmalta maistua! AAAH!
SORRY pojat! en osaa kertoa teidän saunatunnelmista.


Meidän majoituskohteemme oli iso miljöö, siksi yövyimme useassa eri rakennuksessa. Miehet aitassa, aitanovi lukossa, avain taskussa. Aittaan ei päässyt noin vain, siellä kuitenkin jotakin naisia kiinnostavaa? Kilpailu, diskaus, lopputulos; kaikki tervetuloa.
Hyvänyöntoivotukset!

Lintujen laulu herätti sikeästä unesta aamulla HELLUNTAI-SUNNUNTAIHIN. Aamupuuhat hoidettiin, pyöräilyryhmä oli koossa ja taas mentiin. Vuojoen kartanon pihapiirin ympäri poljimme matkalla Eurajoelle. Aamu oli aikainen, Eurajoen kylä hiljainen. Jatkoimme polkemista Irjanteelle, siellä puukirkon kupeessa eväitä söimme, kahvilla kävimme.



Pyöräily antaa, pyöräily ottaa. Onnettomuuksilta meitä suojeltiin. Ainoastaan muutama pyörän rengas rikkoontui. Sportia Rantamäki oli sponsorimme ja renkaan vaihtaja omasta ryhmästä, heille KIITOS! Pakaralihaksissa, reisissä pohkeissa... alkoi pyöräily tuntua, kun kolmen päivän aikana poljimme 238kilometriä.


Paneliassa saimme tutustua sen erikoisuuteen Pohjoismaiden ainoaan rivimyllyyn. Riitti siinä meilläkin ihmettelemistä vielä kun kohti Euraa poljettiin. Päästiin jo tutuille seuduille. Säkylän Iso-Vimma ja pysähdys. Pyöräretkestä vielä "kalkatettiin", janojuomalla matkamme kruunattiin, jäähyväiset jätettiin. Kukin omalle taholleen hajaannuttiin.

Hilppa KIITTÄÄ KAIKKIA onnistuneesta retkestä!



Osallistujat: Päävetäjä Satu, ryhmävetäjä Kaarina, perämies Kalevi.
Minna ja Matti, Toini ja Pertti, Anneli, Terttu, Leija, Eila, Raili, Lasse, Hilppa.

  Koko kansan liikuttaja vuodesta 1963