·| Etusivu |· ·| Yhdistys |· ·| Retket |· ·| Tapahtumat |· ·| Liity |· ·| Linkit |·

Pyöräretki Kustaviin 22. - 24.5.2009

Perjantaiaamupäivällä kokoonnuimme Vehmaan S-kaupan pihalle, josta pyöräretkemme alkoi. 17:sta pyöräilijästä tulee pitkä letka maantien laitaan, joten poljimme kolmessa ryhmässä. Vehmaalta länteen 194 tietä oli mukava polkea metsiköiden ja peltoaukioiden halki. Lokalahden kirkon edustalla pidimme ensimmäisen evästauon. Mikäs siinä oli istuskellessa auringonpaisteessa vihreällä nurmikolla taustalla kaunis vaalea puukirkko.

Matka jatkui etelään päin ja edelleen Suurta Postitietä pitkin Helsinkiin. Tämä Helsinkihän on vanhempi kuin se kuuluisampi kehätien sisälle jäävä. Meren rannassa lastasimme vähän epäröiden pyörät ”m/s Helsinkiin” ja Markun kipparoima 3 km:n merimatka alkoi kohti Rahinrantaa. Juuri ennen rantautumista Markku hiljensi moottoria ja yllätysnumerona Aulis Kotaviita soitti meille partisaanivalssin kesähuvilansa kalliolta. Koko porukka hiljentyi kuuntelemaan kun trumpetti soi keväisessä saaristomaisemassa. Vaikuttavaa. Rahirannasta alkoi koko matkan ainoa pätkä hiekkatietä. Kustavin keskustassa poikkesimme tankkaamassa eväspusseja ja osa pistäytyi ”Volterissa” kahvilla. Päivän viimeiset kilometrit Kaurissaloa kohti tuntuivat yllättävän raskailta. Viimein näkyivät Itätalon talonpoikaiskartanon rakennukset. Emäntä Leena otti meidät vastaan ja pahoitteli Alkeellisia (isolla A:lla) oloja. Makuusijat jaettiin, 7 aitan vintille, vilja-aitan laareihin 5 henkeä ja loput väentupaan. Saunan jälkeen ruokailimme ja Leena kertoi meille vähän talon historiasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Yöllä satoi rankasti ja aitan katto vuoti. Raili, Terttu ja Leija joutuivat lähtemään evakkoon väentupaan. Kalle, Tuija, Anneli ja Kalevi sinnittelivät toisessa päässä aittaa koko yön, ”kun ei sentään ihan sänkyyn satanut”.

Aamukahvin jälkeen matkamme jatkui pienessä sateessa takaisin Kustavin keskustaan. Opas Saara Heimo kertoi meille kirkosta, Kustavin historiasta ja sitten tutustuimme Jeremiaan luoliin. Kuultuaan, että kaikilla nälkä kurni suolissa Saara tilasi meille Kalatuvalle mahtavan aamiaisen. Kiitos Saara! Vartsalan lossilla, Suomen suurin vaijerilossi muuten, Ylitimme Ströömin salmen ja lounasaikaan nautimme Kalatuvalla täyttävän aamiaisen. Etelä-Vartsalan kylätietä polkien palasimme Kustavin pääsaarelle. Se antiikin temppeliä muistuttava rakennus lossirannassa oli muuten Kosti Vehasen musiikkipaviljonki. Kivimaassa tutustuimme savipajaan ja Laura Peterzenin studioon. Taivassalon puolella Kaitaisissa oli seuraava majapaikka. Isäntä toivotti meidät tervetulleiksi ja opasti meidät alkajaisiksi saunaan. Pehmeät löylyt hellivät kehoa ja mieltä. Merivesi vilvoitti uimaan uskaltautuneita. Iltasella saimme nautiskella hyvää ruokaa ja Antin hauskoja juttuja. Kaitaisten tilalla on ollut värikäs historia ja näin mielenkiintoisesti kerrottuna kertomuksia siitä olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan. Uni kuitenkin voitti ja tuntui suorastaan ylelliseltä kömpiä puhtaisiin lakanoihin.

Aamiaisen jälkeen Antti lähti kanssamme kolmen kilometrin luontopolulle. Kiipesimme lintutorniin ja ihmettelimme pyörivää laavua. Mukava oli myös kuunnella oppaamme juttuja, vaikka emme enää ihan kaikkea uskoneetkaan. Ryhmäkuvan ja kiitosten jälkeen aurinko paistoi ja pyöräily maistui jälleen. Ylitimme komean Kaitaisten sillan ja poljimme Taivassalon keskustaa kohti. Kirkkoa olivat monet kehuneet, mutta ovet olivat lukossa, joten sisälle emme päässeet. Tie Taivassalosta Rautilaan oli vilkas. Ajoimme siis tiukasti oikeaa laitaa ilman turhia pysähdyksiä. Välikahvin jälkeen matka jatkui kohti Vehmaata. Aurinko paistoi, tuomet tuoksuivat ja keväinen luonto tarjosi parastaan. Autoille päästyämme oli eron ja halausten aika. Ensi vuonna uudestaan.!

Kiitos kaikille mukana olleille!

Kaarina

P.S. Teidän kanssanne on mukava kulkea, vaikka katon läpi sataisi vettä sänkyyn!

  Koko kansan liikuttaja vuodesta 1963