·| Etusivu |· ·| Yhdistys |· ·| Retket |· ·| Tapahtumat |· ·| Liity |· ·| Linkit |·
KEVON VAELLUS Elokuu 2010

Elokuu 2010, perjantai ja 13. päivä. Me (Hilkka, Raili, Kaarina; Tauno ja Jarmo) nousimme junaan Loimaalla. Määränpäänä oli Sulaoja ja Kevon luonnonpuisto. Matka junassa ja bussissa oli pitkä ja helteinen. Nuorgamin Jounille asti peräti 25 C. Loppumatkasta alkoi sataa ja lämpötilakin putosi.

Sade kuitenkin taukosi, kun nousimme bussista Sulaojan pysäkillä. Sortsit vaihtuivat vaellusvaateisiin ja sovittelimme rinkkoja selkään. Jarmo vilkaisi karttaa ja totesi ammattilaisen varmuudella: ”jos maasto ja kartta pitävät paikkansa, olemme tuon mäen toisella puolella”. Turvallisin mielin matkaan siis. Parin kilometrin jälkeen saavuimme nuotiopaikalle. ja telttapaikkoja oli vaikka olisi festarit järjestetty. Matka oli vasta alussa, mutta ilta läheni. Pystytimme teltat ja kävimme pesulla ihmeen lämpimässä vedessä. Ruokaseuraksi saimme turkulaispariskunnan, jonka kanssa kuljimme suunnilleen samaa tahtia koko loppumatkan. Ryömimme makuupusseihin ja sade soitti tuutulaulua teltan kattoon.

15.8 Aamiaisen jälkeen rinkat selkään ja matkaan. Aurinko paistoi ja välillä ropsahteli sadetta, mutta minkä sade kastoi, sen aurinko ja tuuli kuivasivat. Luopmusjavrien välissä polku kulki pitkin kapeaa kannasta. tunturikoivujen välistä vilahteli järveä molemmin puolin. Polku oli helppoa kulkea ja mieli korkealla. Ruktajärvellä vietimme siestaa ja kävimme neuvottelua siitä, jäämmekö siihen vai jatkammeko matkaa. Päivä oli kuitenkin vielä nuori ja lähdimme eteenpäin. Reitti oli kaunista ja eteni tasaista polkua 3 kilometriä seuraavalle leiripaikalle. Järven rannalla pidimme pienen huilitauon ja jatkoimme sitten eteenpäin. Kävellä pläjäyttelimme (lopulta yhteensä 22 km) seuraavalle leiripaikalle. Pikkuisen satoi rakeita ja ilta tuntui kylmältä. Miehet pystyttivät telttansa laverille. Mainio oivallus Metsähallitukselta näin kivisessä maastossa, jossa telttapaikat ovat kortilla. Me naiset yövyimme kodassa.

16.8. Yöllä satoi vähän räntää ja miesten teltta oli aamulla jäässä. Edellisen päivän kilometrit painoivat jaloissa. Verkkaisen aamun jälkeen, matka jatkui samanlaisena: satoi paistoi ja tuuli. 1,5 km:n jälkeen tulimme näköalapaikalle, josta avautui huikaiseva näkymä Kevon kanjoniin. Matka jatkui. Kuului Fiellun kohinaa, polku laskeutui alas ja ylitimme ensimmäisen kahluupaikan. Vettä oli tuskin polveen, mutta virta oli voimakas. Päivämatka jäi lyhyeksi, 6,5 km. Leiripaikka oli suojaisa jyrkkien tuntureiden ympäröimä. Fiellun putous teki vaikutuksen kaikkiin. Uskomaton. Ilta oli kaunis ja vietimme leppoisan illan. Nukahdimme Fiellun kohinaan.

17.8.”Sukset ulos survaiskaa” kaikui ulkona. Päivä valkeni tuulisena. Taival alkoi jyrkkiä portaita nousten. Sitten puutonta tunturia. Tunturimittarin tuhoja. Voimakas tuuli puhalsi viistosti takaa. Olimme päättäneet jättää Kuivi-tunturin katsomatta. Matka eteni rauhallisesti rupatellen. Kahlaamojen ylitys sujui rutiinilla. Housut pois ja virtaan. Me naiset kävimme päivän päätteeksi uimassa. Vesi oli kylmää, mutta onneksi pääsimme lämmittelemään lämpöiseen kotaan. Päivämatka 14 km.

18.8. Alkumatka oli taas paljasta tunturin lakea. Polku muuttui kuitenkin kivisemmäksi ja jalat joutuivat koville. Muutama tosi jyrkkä nousu ylös tunturiin ja lasku alas kanjoniin pakottivat ottamaan rauhallisesti. Tuntui siltä, että rappuja oli satoja ja satoja. Toisaalta näkymät olivat mahtavia sekä ylhäällä tunturissa , että alhaalla Kevojoen rannassa. Siinä lepäsivät silmät ja sielu. Leiripaikan löysimme turvekammin läheisyydestä koivikosta. Onneksi ei ollut hyttysiä eikä mäkäräisiä. Ei muuten koko matkalla. Ensimmäisen kuukkeli kyllä näyttäytyi. Yö oli lämmin. Päivämatka 9 km.

19.8. Muut leiriläiset olivat jo lähteneet, kun me saimme kamppeemme kasaan. Mikäs kiire meillä. Heti alkumatkasta oli ”jännittävät” paikat, kun köysiä ja harjateräksestä tehtyjä rappuja apuna käyttäen kiipesimme ylöspäin. Polku oli kivistä ja kulku hidasta. Kahlaamo oli melko leveä ja vettä puolireiteen. Virta ei onneksi ollut voimakasta. Kiviä tuntui riittävän ja maisemat olivat komeita. Päiväruuan jälkeen polku kiemurteli koivikossa ja tulimme matkan ensimmäisille pitkospuille. Kypsiä lakkoja oli houkutuksena polun molemmin puolin. 2,5 km:ä ennen sivistystä saimme puhelinyhteyden ulkomaailmaan. Sitten tupsahdimme asfaltille. Päivämatka 10 km. Jarmo soitteli jajärjesti meille majoituksen Kenestuvalle. Illalla saunoimme (viemäri ei vetänyt, tai oikeastaan veti, mutta saunatuvan puolelle) ja kahvittelimme. Tutkimme karttoja ja kuuntelimme runoradiota. Nukkumaan.

20.8. Koko aamun kävimme keskustelua siitä, lähdemmekö Inariin ja Pielpajärven kirkkoon vai taksilla Utsjoelle. Jälkimäinen voitti ja vietimme leppoisan päivän. Söimme seisovassa pöydässä ja tepastelimme auringonpaisteessa. Lapin Campingistä vuokrasimme paritalon puolikkaan. Kyllä oli komiaa.

21.8. Linja-autoon klo 12.00 ja kotimatka alkoi.

  Koko kansan liikuttaja vuodesta 1963